Kissat siis tuli meille kesällä 2005 perheeltä Oulussa, joka oli aikaisemmin ne joskus pelastanut piikiltä. Ovat ihan eri pentueista ja eri paikoista. Nykyään asun yksin niiden kanssa täällä Helsingissä.
Ekana Nelly (eli ihan Nellinä kulkee) 12wee.
Nelli on pomo, se herättelee mua keskellä yötä, kun se luulee kadun ääniä mun ääneksi ja että oon hereillä öisin makkarissa. Nellillä on myös erittäin kova ja komenteleva ääni. Se kyllä antaa kovasti palautetta, jos asiat ei mee niinku se haluaisi. Se tosiaan öisin möykkää ja päivisin nukkuu. Nyt myöhemmällä iällä se on aika paljon enemmän tullut hellyydenkipeäksi, mutta vieraita kohtaan se on tosi arka tai vaatii paljon aikaa sen luottamuksen voittamiseen. Kaikesta huolimatta se on maailman parhain kisu, koska se oikeasti osaa lohduttaa ihanilla silmillään ja pörröisellä turkillaan.
Aapeli 8wee.
Aapeli on isosta koostaan ja iästään huolimatta aina tämän perheen vauva. Koiramainen kaveri, joka on paikoitellen hellyydenkipeyteltään niin ärsyttävä, että monesti meinaa mennä hermot. Joskus mietin, ett Aapelilla ois hyvät oltavat jossain semmosessa kodissa, missä se sais kaiken huomion itelleen. Mut on Aapelillakin ihan hyviä puolia.
Tänään ois luvassa sitten Kylesan keikka. Saas nähdä, miten jaksan ku oon ollu taas kipeänä. Nyt oon siis kuukauden ollu enemmän tai vähemmän sairaana. Tympeetä. Pitää koittaa muistaa ottaa kamera mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti